Lucifer x King Deron - Fanfic

Luku kapteeni Thaniana Polhamusin pienestä lukitusta kirjasesta (lukeminen omalla vastuulla):

Pakkasen mukana tulleet lumihiutaleet kiinnittyivät ikkunan lasiin mudostaen kauniita kuvioita. Lumihiutale toisensa jälkeen laskeutui ja tarrautui ikkunaan jatkaakseen tuota sisarustensa tekemää taideteosta. Lasin läpi katsominen oli yhtä aikaa niin ylväs kuin hento nautinto. Ikkunasta Baseemin Kuningas Deron Darved katseli valtakuntaansa joka laskeutui hänen linnansa juureen kauniina ja valkoisena. Vaikka hänen kuningaskuntansa olikin sodan partaalla, oli Kuningas rakastettu ja arvostettu hallitsija. Alamaiset kunnioittivat häntä oikeana hallitsijana hänen nuoresta iästään huolimattaan. Silti, vaikka kansansa rakastama, oli hän pitkään tuntenut tyhjyyttä rinnassaan. Tyhjyyttä jota yksikään hovineito, kuinka kaunis tai nuori hyvänsä, ollut voinut täyttää. Nyt hän odottikin hermostuneena makuukamarinsa ikkunan äärellä.

Koputus oveen rikkoi hiljaisuuden. Kuningas käänsi katseensa hätäisesti ovelle, mutta pian palautti arvokkaan olemuksensa ja vastasi tyynesti "olkaa hyvä ja astukaa sisään." Ovi avautui hitaasti ja Kuningas näki kuinka hänen palvelijansa osoitti nuorelle miehelle kädellään että hän olisi oikeutettu astumaan Kuninkaan makuusaliin. Nuori mies astui sisään ja palvelija sulki oven hänen takaansa, jättäen heidät kahden. Hetken aikaa hiljaisuus taas peitti huoneen alleen.

"Ymmärsin että teillä oli jotain tärkeää asiaa minulle, Kuninkaani", nuori mies totesi rikkoakseen hiljaisuuden. Hän oli Lucifer Galecliff, Kuninkaan palkkaama hovimaagi. Hänen urotekonsa olivat suuret huolimatta hänen nuoresta iästään ja hän oli palvellut Kuningasta hyvin tämän ankaran ajan alla. Kuningas katsoi nuorta miestä tarkkaan. Hän oli hädin tuskin tarpeeksi vanha, ettei häntä voisi sanoa pojaksi. Silti suuret voimat asustivat hänen sisällään, ja ehkä se oli saanut Kuninkaan huomion heräämään.

"Kyllä", Kuningas huokaisi ja astui takaisin ikkunan ääreen, kääntäen kasvonsa alas kasvavan valtakuntansa suuntaan. "Tämä aika on vaikea", hän aloitti. "Niin alamaisilleni kuin miehilleni." Lucifer astui askeleen lähemmäs ja avasi suunsa itsevarmasti "Mutta kuninkaani, tiedätte hyvin että miehenne ja alamaisenne rakastavat teitä, hallitsijaansa, ja ovat valmiita uhraamaan henkensä ja kotinsa puolestanne!" Hänen äänensä kaikui huoneen sisällä ja sai Kuninkaan hiukan hätkähtämään. "Ja aivan kuten.." Lucifer aloitti, mutta keskeytti lauseensa Kuninkaan elehtien hänelle kädellään ettei muita linnan henkilöitä tulisi häiritä korottamalla ääntään. Nuori mies ymmärsi nopeasti ja nyökkäsi. Lucifer oli älykäs vaikka olikin monesti äkkipikainen ja antoi helposti tunteilleen vallan. Tämä oli ominaisuus mitä kuningas arvosti suuresti. Lucifer huokaisi hiljaa ja jatkoi "Aivan kuten he, minäkin olen valmis tekemään parhaani teidän puolestanne." Kuningas tiesi että nuorukaisen voimilla tuo oli vahva lupaus, lupaus jonkalaista ei jokainen hänen alamaisensa saati hänen sotilaansa pystynyt lupaamaan.

Kuningas käänsi katseensa jälleen ikkunaan "Mutta tämä aika on myös vaikeaa minulle." Luciferin ilme oli yllättynyt. Hän asteli lähemmäs Kuningastaan ja kysyi "Sota on raskasta niin maanpojille kuin herroille. Kertokaa toki mikä mieltänne painaa, Kuninkaani. Ehkä pystyn olemaan avuksi." Kuningas oli yllättynyt, vaikka tämän takiahan hän oli nuorukaisen luokseen kutsunutkin. Hän painoi kätensä yhteen ja sanoi hitaasti "Tämän sodan varjon myötä on sydämeeni hiipinyt synkkä tunne, tyhjiö jota en pysty täyttämään. Se vie minulta voimani, enkä tiedä miten pystyn olemaan esimerkkinä ja rohkaisuna alamaisilleni mikäli en itse pysty voittamaan sisäisiä demoneitani." Syntyi hetken hiljaisuus jolloin vain kaino tuulenvire humisi ulkona. Kuningas hieroi vasemmalla kädellään hermostuneesti pienin liikkein yökaapuaan johon oli kirjailtu siniselle kankaalle Baseemin kuningaskunnan vaakunoita. Se oli hienoa käsityötä ja sen silkkinen pinta tuntui lipuvan hänen sormiaan pitkin kuin hienonhieno hiekka.

"Minä olen elämäni taistellut demoneita vastaan. Henkilöitä jotka ovat teille kuin demonit ja minulle kuin sisaruksia jotka valitsivat väärän polun. Minä voin auttaa teitä teidän omienne kanssa", nuorukainen lupasi vaimeaan mutta vastuuntuntoiseen ääneen. Kuninkaan katso oli lasittunut kuin nuo lumihiutaleet hänen makuukamarinsa ikkunassa. Hän oli olettanut ettei nuorukainen olisi ymmärtänyt. Mutta tietenkin hän ymmärsi. Kuningas ei olisi löytänyt koko linnastaan yhtä älykästä yksilöä kuin Lucifer. Hän kääntyi nuorukaista päin. Lucifer oli kutakuinkin hänen mittaisensa, hiukan lyhyempi. Hän epäröi hetken, asetti kätensä nuorukaisen harteille ja hiljaisuus imi heidät sisäänsä heidän katsoessaan toisiaan silmiin. Kuningas ojentautui hitaasti Luciferia kohden, eikä tämä vetäytynyt pois hallitsijansa otteesta. Hänen ja luciferin huulensa kohtasivat. Vain kuunvalo valaisi huoneen jossa nuo kaksi olivat.

"Kuninkaani", nuorukainen aloitti varovasti mutta Kuningas painoi hellästi sormensa tämän huulille. Hänen kätensä hivelivät Luciferin käsivarsia. Nuorukaisella oli vain ohut puuvillapaita päällään. Hänen poikamaiset käsivartensa olivat helposti tunnettavissa sen läpi. Nuori mies näytti olevan neuvoton Kuninkaan liikuttaessa toisen kätensä hänen rintakehälleen. Paita oli sopimaton eikä yhtään tarpeeksi arvokkaanoloinen hovimaagille, oli Kuninkaan ajatukset olleet. Luciferin ääni tuntui muuttuvan hiukan raskaammaksi Kuninkaan käden mennessä hänen paitansa alle. Luciferin vielä niin poikamainen mutta hyväkuntoinen kroppa teki Kuninkaaseen yllättävän vaikutuksen. Hän oli ymmärtänyt että maagien voimat olivat kehoa rasittavia, jonka takia heidän tulee pitää kehonsa hyvässä kunnossa. Lucifer oli ainakin pitänyt. Hänen kätensä lii'uttivat nuorukaisen paidan hitaasti pois tämän päältä. Kuunvalo sai Luciferin paljaan ylävartalon kiiltämään himmeästi hämärässä huoneessa. Kuningas kurottautui lähemmäs tuota rintakehää.

"Kuninkaani", nuorukainen sanoi vaimeasti Kuninkaan vetäessä pitkiä vetoja kielellään hänen vasemman rintakehänsä herkimmän kohdan ympäriltä. Luciferin hengistys tuntui kiivastuvan hiljalleen. Kuningas jatkoi hänen yläkroppansa hyväilyä nostaen päänsä taas Luciferin kasvojen korkeudelle. Hän ojentautui eteenpäin ja suuteli hellästi nuorukaista kaulalle ja jatkoi siitä lyhyin välimatkoin korvaa kohti. Luciferin kädet ojentuivat kuningasta kohti ja varovasti koskettivat hänen ylävartaloaan silkkisen yökaavun lävitse. Noiden kahden nuoren miehen huulet kohtasivat jälleen, tällä kertaa toistuvasti ja pitkään. Kuningas laski toista kättään alaspäin, aina Luciferin vyötäisille asti. Nuorukaisen hengitys salpaantui hetkellisesti. Kuningas tästä rohkaistuneena hivutti kätensä nuorukaisen housuihin. Tuntui kuin huoneessa olisi vallinnut niin huono ilma että se hankaloitti heidän molempien hengittämisen. Kuningas tunsi pienen hikipisaran valuvan poskeaan pitkin. Hän tunsi kämmenellään nuorukaisen sukukalleudet, kookkaat mutta vielä poikamaiset. Hän hiveli niitä kädellään hellästi. Hän irrotti huulensa Luciferista ja he katsoivat toisiaan. Kuningas veti toisella kädellään yökaapunsa nauhasta jonka seurauksena silkkikaapu aukesi ääntä päästämättä, kuin vesi lipuu sileää rinnettä pitkin. "Kuninkaani", Lucifer sanoi asettaen jännityksestä vapisevat kätensä Kuninkaan paljaalle iholle.

Tuona yönä Kuningas Deron Darved sai apua sisäisten demonien, laajenevan tyhjyyden karkottamiseen sydämestään. Aivan kuin hän oli ajatellutkin, oli hänen luotettu ja komea nuori hovimaaginsa paras lääke tähänkin ongelmaan. Hän varmisti ettei vastaava tunne koskaan asuttaisi hänen sydäntään kun hän odotti päivää jolloin naapurivallat halusivat rikkoa pitkäikäisen rauhan. Tällä kertaa Hän oli valmis. Tällä kertaa hänen sydämensä oli täysi.

eiikä ;D


Meniit sitten oikeisti kirjottaan tän xD

Ihan hyvä vain että Lucifer ei lukenut tätä teosta, olisi vissiin Luciferilla hankala kohdata kuningas, tai sitten jos Lucifer saa kutsun kuninkaan huoneeseen. ;D